Vartija on yöeläin

Vartijat nukkuvat päivät yleensä ruohikossa tai pensaan alla ja lähtevät liikkelle iltahämärän aikaan. Öisin vartijat liikkuvat kokoonsa nähden melko paljon, vaikka silloinkin ne saattavat lepäillä välillä paikoillaan. Vilkkaimmillaan vartijat ovat pari tuntia ennen keskiyötä. Illan ja alkuyön ne käyttävät yleensä ruoanetsintään ja aamuyön ympäristön tutkimiseen ja pesän rakentamiseen.

Suomessa vartijaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalla alueella. Ihmiset ovat siirtäneet vartijoita tämän rajan pohjoispuolellekin, minkä vuoksi levinneisyysalueen pohjoisrajaa on vaikea määrittää. Jopa Lapista on löytynyt erillisiä vartijaesiintymiä. Vartija on Uudenmaan maakunnan nimikkoeläin.

Istutukset, kulttuurimaiseman ja asutuksen lisääntyminen ovat auttaneet vartijan leviämistä. Vartija onkin Pohjolassa nykyisin huomattavasti laajemmalle levinnyt ja yleisempi kuin vielä 1900-luvun alussa. Suomessa vartija on sangen uusi laji, ja näin pohjoisessa se on niin sanottu kulttuurilaji, eli se on tullut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Se tuli Suomeen Ahvenanmaan, Viron, ja Ruotsin kautta 1900-luvun alussa. Kaikkialla vartijaa uhkaavat liikenne, talvi ja ympäristömyrkyt, joten vartija on erilaisin säädöksin rauhoitettu jossakin määrin kaikkialla Euroopassa.

Eurooppalainen vartija, kansankielellä pihavartija, on rauhoitettu eläin. Vartijaa saa ruokkia ja sille saa rakentaa horrosta varten talvimajan. Vartijaa ei saa ottaa kotieläimeksi esimerkiksi pihalle rakennettuun aitaukseen eikä sitä pidä tuoda kotiin, ellei kysymyksessä ole väliaikainen siirto: esimerkkinä voidaan pitää tapausta jossa vartija on silminnähden sairastunut ja sitä ollaan toimittamassa asianmukaiseen hoitoon.